Aikamme suurimpia turvallisuusuhkia on valheellisten uutisten tuottaminen ja levittäminen. Tosiasiallisiin tapahtumiin ja tietoon perustuvien uutisten rinnalla verkossa leviävät perättömät julkaisut.
Miten tällaisiin monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin voidaan löytää parhaita mahdollisia ratkaisuja?
Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarmo Limnéllin mukaan humanistiset tieteet nousevat merkitykselliseen asemaan tutkittaessa valeuutisoinnin logiikkaa ja vaikutuksia (Ylen A-studio 18.1.). Limnéll on alansa arvostetuimpia asiantuntijoita ja hänen näkemykseensä on helppo yhtyä.
Kulttuurin, historian, kielen, viestinnän ja käyttäytymisen aloille suuntautuneet tutkijat voivat lisätä ymmärrystämme siitä, miten disinformaatio syntyy, kuinka sitä voidaan tulkita ja kenen tarkoitusperiä sillä palvellaan. Pitää myös pyrkiä osoittamaan, kuinka manipulaatio muuttaa kansallista ja kansainvälistä turvallisuusympäristöä, ja miten valeuutiset vaikuttavat demokratiaan.
Monimutkaiset ongelmat edellyttävät useimmiten poikkitieteellisiä käsittelytapoja. Kuten Limnéllkin totesi, valeuutisointia on tähän asti tutkittu pitkälti teknologian ja digitalisaation näkökulmista, mutta aiheeseen tulisi pureutua myös ihmistieteiden lähtökohdista.
Maailmassa ennennäkemättömän nopeasti tapahtuva muutos tuottaa täysin uudenlaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä myöden tarpeen tehdä uusia avauksia myös tiedemaailmassa. Humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset tieteet auttavat osaltaan löytämään vastauksia vaikeisiin tulevaisuuden kysymyksiin. Ihmistieteitä tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 30.1.2017.