Suomen historian merkittävin hallinnollinen muutos on 20 miljardin sote-uudistus: Miten sosiaali- ja terveyspalveluita tulee parantaa?

 

Suomessa toimitetaan maan historian ensimmäiset lähipalveluidemme tulevaisuutta linjaavat aluevaalit kahden kuukauden päästä. Ennakkoäänestys tapahtuu 12.-18.1. ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 23.1.2022.

Uusien hyvinvointialueiden (22) budjetit ovat yhteensä yli 20 miljardia euroa – tarkoittaa yli 3 600 euroa jokaista suomalaista kohden.

Varsinais-Suomessa uuteen hallintoon siirtyy maakunnan 27 kunnalta sote-ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi. Rahoitusta siirtyy yhteensä yli 2,2 miljardia euroa.

Hallintotyön pitää sytyttää – se on uusien aluevaltuustojen ensimmäinen työtehtävä

Uusien aluevaltuustojen työ alkaa siitä, että ne päättävät hallintosäännöstä ja luovat raamit sille, miten aluehallintoa jatkossa poliittisesti johdetaan ja valvotaan. Jokainen päätöksenteon ytimessä toiminut tietää, että hallintosääntö on merkittävin päätöksenteon ja valmistelun välistä toimintaa määrittelevä asiakirja.

Aluehallinnoista tulee maakuntiensa isoimpia työnantajia – Varsinais-Suomessa yli 20 000 työntekijää käsittävä organisaatio vastaa keskisuurta pörssiyhtiötä. Budjetti on moninkertainen esimerkiksi siihen nähden, mitä Turulle jää uudistuksen jälkeen.

Päättäjillä on oltava riittävä määrä ymmärrystä kunnallis- ja muustakin julkisesta hallinnosta. Millaisia valuvikoja ei ole syytä toistaa, millaista esittely- ja valmisteluvaltaa virkakunnalle annetaan ja millaiset toimielimet ainakin tarvitaan päätöksenteon onnistumiseksi?

Sujuvampi hoitoon pääsy on selkeä tavoite

Hoitoonpääsy kestää nykyään liian kauan. Jonojen lyhentämisellä saavutetaan kaksi tärkeää tavoitetta, ensinnäkin ihmiset voivat paremmin, mikä on tärkeintä. Toisekseen sujuvampi ja ketterämpi hoito vähentää kustannuksia. Samalla veroeurolla saadaan enemmän.

Jotta tavoite toteutuu, pitää palveluja järjestää uudella tavalla. Halutaanko luoda omalääkäri-järjestelmä? Se on varsin hyvä ehdotus, kunhan työtä voidaan tehdä yhtälailla yritysmuotoisesti ja olla mukana samoilla ehdoilla kuin sote-alueen omat julkisen sektorin toimijat. Muutoin jäädään odottamaan, että ensin on koulutettu varmasti riittävästi lääkäreitä?

Rakennetaanko palvelutuotantoa ylhäältä vai annetaanko asiakkaan valintojen ohjata? Kuinka asiakasosallisuutta voidaan lisätä? Asiakas tai hänen läheisensä tulee nähdä oikeuksia omaavana toimijana – ja tarvittaessa tukea häntä siinä.

Halutaanko matalan kynnyksen terveyspisteitä esimerkiksi kauppakeskusten yhteyteen vai keskitettyjä ratkaisuja? Lähipalvelujen vaatimus on toki kannatettava, mutta ei ole syytä jumiutua kuntarajoihin, sillä ihmisten asiointi ei ole niistä kiinni. Kaupunkiseuduilla, kuten Turun alueella, lähipalvelu tarkoittaa ennen kaikkea sujuvaa ja nopeaa asiointia.

Millaisia tavoitteita IT-järjestelmille asetetaan?Etäyhteyksiä pitää hyödyntää, sillä ne täydentävät fyysisiä käyntejä ja tuovat turvaa sekä asiakkaalle että hoitajalle tai lääkärille. Asiointi on oltava helppoa ja järjestelmän käyttäjälähtöisiä – toimivimmat digitaaliset ratkaisut tehdään yrityksissä.

Talous keskiössä – verokeskustelua ei tule sivuttaa

Aluehallinnon rahoitus tulee valtiolta. Käytännössä kuntien tuloja siirretään valtiolle – kunnissa verotus laskee karkeasti 12 prosenttiyksikköä ja tämä osuus siirtyy valtion verotettavaksi. Samalla uudistetaan valtionosuusjärjestelmää.

Muutos on valtava. Nykyinen hallitus on linjannut, että tuleville aluehallinnoille tulisi antaa verotusoikeus. Tällöin Suomessa olisi kolme todennäköisesti progressiivista toisistaan erillään määrättyä tuloveroa – vaikea nähdä tämän johtavan muuhun kuin ansioverotuksen merkittävään kiristymiseen.

Vaikka verotusoikeuden antaminen aluehallinnolle on seuraavan eduskunnan päätösasia, aluevaaleissa ei aihetta missään nimessä pidä ohittaa. On ilmeistä, että uusia aluevaltuustoja kuullaan rahoituksen järjestämiseen liittyvissä kysymyksissä. Se, millaisia kantoja puolueet ja ehdokkaat ottavat verotuskysymykseen nyt, sitoo pitkälti myös tulevien eduskuntavaalien linjauksia – ja näin ollen seuraavan hallituksen muodostamista ja päätöksentekoa.

Suhtautuminen yrityksiin ja kolmanteen sektoriin palvelujen tuottajina

Laki mahdollistaa, että jatkossakin palveluja voivat tuottaa myös yritykset ja järjestöt. Aluevaltuustot tulevat päättämään, kuinka paljon ostopalvelujen käyttöä mahdollistetaan ja missä määrin, jos ollenkaan, palveluseteli otetaan käyttöön. Harkinta tehdään siis kussakin aluehallinnossa erikseen ja siksi valta on aluevaltuustojen käsissä.

Olisi tärkeää mahdollistaa terveyspalveluissa monipuolisesti erilaisia tuottajavaihtoehtoja – palveluseteli kannattaa tarjota niille ihmisille, jotka haluavat valita itse. Laki määrittelee tarkasti palvelutuotantoa eikä poista järjestäjien vastuuta. Kuten hyvin tiedämme, terve kilpailutilanne kirittää sekä asiakaspalvelun laatua että kustannuksia.

Myös hankinnoissa voidaan vaikuttaa kustannuksiin. Hankinnoissa on käytävä markkinavuoropuhelua ja ne on tarvittaessa pilkottava pienempiin osiin, jotta eri kokoiset yritykset voivat osallistua kilpailutukseen, jolloin saamme notkeutta, nopeutta, laatua ja toimitusvarmuutta.

Sopimusosaaminen on arvokasta. Siinä tulee painottaa laatua sekä osata valvoa toteumaa ja hallita juridiset kysymykset. Yksityiset palveluntuottajat tulee nähdä kumppaneina, joiden kanssa kehitetään yhä parempia palveluja. Alalla on Suomessa jo nyt noin 18 000 yritystä ja 10 000 järjestön joukko tuottamassa palveluja. On syytä varmistaa, että nämä yritykset saavat mahdollisuuden osallistua kilpailutuksiin, ja että houkuttelemme alalle myös uusia toimijoita.

Aluehallinnon yhteistyö kuntien ja korkeakoulujen kanssa

Varsinkin suurimmat kaupungit ovat olleet avoimen kriittisiä aluehallinnon syntymiselle. Eikä ihme, sillä budjettien leikkaantuessa näin merkittävästi, jää vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa investointeihin ja kasvuun.

Kunnille kuitenkin jää vastuulleen huolehtia ennaltaehkäisevistä palveluista. Liikuntaa ja kulttuuria ei tuoteta lakisääteisesti, mutta ne vaikuttavat paljon ihmisten hyvinvointiin ja siten sotepalvelujen kysyntään. Yhteys myös sivistyspuoleen on ilmeinen. Kuinka koulujen ja aluehallintoon kuuluvien palvelujen välinen keskusteluyhteys säilyy tai jopa paranee?

Yhteys on syytä olla vahva myös tutkimukseen ja korkeakoulutukseen. Yliopistollisista keskussairaaloista tulee jatkossakin saada huipputasoista erikoissairaanhoitoa. Yliopistollinen sairaala vaatiikin oman määrittelynsä turvaamaan sen toiminnan ja kehityksen.

Edunvalvontaa eduskunnan suuntaan

Varsinais-Suomen hyvinvointialue on yksi suurimmista uusista sote-hallinnoista. Päättäjien tehtävä on huolehtia siitä, että rahoitusmallista riippumatta valtakunnan tasolla ymmärretään asemamme kasvavana ja elinvoimaisena maakuntakeskuksena.

On syytä korostaa sitä, että oma yliopistollinen keskussairaalamme on moderni ja huipputasoinen yksikkö, jossa työskentelevät kansainvälisen tason asiantuntijat ja ammattilaiset.

Tehtävämme ei ole huolehtia pelkästään siitä, mitä tapahtuu aluehallinnon sisällä, vaan viedä myös vahvaa viestiä valtion suuntaan. Varsinais-Suomen vahvistuminen sekä meidän saamamme sote-palvelut, ovat kiinni paitsi omasta tekemisestämme, myös siitä, kuinka meidät nähdään muualta – ja varsinkin siis eduskunnan suunnalta – katsottuna.

Näistä lähtökohdista olen ehdolla aluevaaleissa 2022.

 

Sini Ruohonen