Opetus, oppiminen ja koulutilat parhaaseen mahdolliseen kuntoon Turussa – nyt on aika laatia sivistyskaupungille koulustrategia
Turku aivan kuten muutkin kaupungit ja kunnat ovat sote-uudistuksen jälkeen erityisesti koulutuksen järjestäjiä ja tuottajia. Turunkin budjetista n. 70 % on varattu koulutukseen. On aika luoda strategia, jolla pystymme vahvistamaan opetusta ja oppimista sekä huolehtimaan lähikouluperiaatteesta, painotetusta erikoisopetuksesta, erilaisen tuen saamisesta ja koulukiinteistöjen kunnosta.
Strategian päätavoite tulee olla, että Turussa on Suomen paras peruskoulutus huomioiden niin opettajien, oppilaiden kuin perheidenkin tarpeet. Päämäärän saavuttamiseksi on laadittava toimenpideohjelma, johon tulee kerätä näkemyksiä laajasti. Joitakin erinomaisia huomioita on jo kentältä kuulunut.
Lähikouluperiaatteesta on pidettävä kiinni. Kaikkein pienemmille oppilaille on tarjottava mahdollisuus lähikouluun riippumatta siitä, missä päin Turkua perhe asuu. Monet ovat valinneet asuinpaikkansa sillä perusteella, että lapset voivat käydä itsenäisesti koulussa, joten on tärkeää, että eri kaupunginosissa on jatkossakin lapsiperheiden tärkein vetovoimatekijä: oma koulu. Esimerkiksi nyt pinnalla olleeseen Jäkärlän lähiöön on syytä väistötilaratkaisun jälkeen rakennuttaa koulu, jossa toimii päiväkoti ja ainakin alakoulun ensimmäiset luokat. Ilman omaa koulua asuinalueet näivettyvät ja siihen Turulla ei ole varaa.
Painotettu opetus eli erikoisluokat ovat Turun opetussektorin pitkäaikainen vahvuus. Lahjakkaille lapsille on tarjottava mahdollisuus haasteellisempaan kielten, matematiikan, liikunnan tai esimerkiksi musiikin oppimiseen. Turussa on ideoitu erikoisluokkatoimintaa tulevaisuudessa myös lähikouluihin. Tämä on erinomainen tapa ratkaista myös segregaatio-ongelmaa. Eli ei tasapäistetä oppimisen mahdollisuuksia, vaan lisätään oppimisen houkuttelevuutta.
Opettajien työn helpottamiseksi tulisi kaupungin laatia pohjapaperi ”järjestyssäännöistä”, joiden avulla rehtorit ja opettajat voivat helpottaa omaa työtään. Esimerkiksi yläkouluissa on nyt erilaisia käytäntöjä perustuen vaihtelevaan laintulkintaan sen suhteen, missä tilanteissa oppilaiden puhelimien käyttöä tunneilla voidaan rajoittaa. Yhteiset pelisäännöt auttaisivat niin opettajia, oppilaita kuin vanhempia ymmärtämään, mikä on sallittua ja miten ongelmatilanteisiin puututaan.
Erityisen (tai tehostetun) tuen tarvetta on lapsilla enemmän kuin aiemmin. Joskus kyse on oppimisvaikeuksista ja toisinaan häiriökäyttäytymisestä. Erilaisiin ongelmiin tulee olla erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Toisinaan on järkevää muodostaa lähikouluun pienryhmiä tai erityisluokkia. Joissain tapauksissa on hyvä saada opiskella erityiskoulussa. Tärkeintä on huomioida erilaiset tarpeet ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti – ei kategorisesti. Isossa kaupungissa tämä on onneksi mahdollista.
Olemme viime vuosina joutuneet korjaamaan ja uudelleenrakentamaan valtavan määrän koulukiinteistöjä. Väistötiloissa on työskennellyt käytännössä jatkuvasti noin viidennes kaupunkimme opettajista ja oppilaista. Erittäin epämieluisa tilanne juontaa juurensa menneisiin vuosikymmeniin. 1990-luvun laman yhteydessä säästettiin virheellisesti tilojen rakentamisessa ja ylläpidossa. Nyt pitää varmistaa, että tiloista pidetään huolta niin, että ne kestävät käytössä pidempään. Tilamuutoksiin pitää varautua huomattavasti paremmin.
Strategiatyö on toteutettava opettajia osallistaen. Pyritään saavuttamaan kouluissa paras mahdollinen työrauha ja ollaan avoimia myös uusille ideoille hyvien käytäntöjen löytämiseksi. Turku on historiallinen sivistyskaupunki. Ja se on sitä jatkossakin, kunhan perustukset ovat kunnossa.
Sini Ruohonen