Turussa ollaan tekemässä historiallisen suuri investointipäätös. Nyt on tarkennettava tavoitteet ja punnittava kaikki ratkaisuvaihtoehdot.
Bussien nykyinen kapasiteetti ei enää riitä Varissuon suunnalla. Samassa pitää huomioida myös Kupittaa-Itäharjun alueelle suunniteltu massiivinen visio.
Yhä harvempi 18-vuotias hankkii ajokortin. Yksityisautoilu korvautuu uusilla taksi- ja yhteiskäyttöpalveluilla, joukkovälineillä ja pyöräilyllä. Hyvä niin, koska näin säästyy tilaa ja luontoa. Investoinnin tavoite on vastata urbaanien liikkumismuotojen kysyntään.
Kolmas tavoite liittyy maankäyttöön: ratkaisu voi ohjata kaavoitusta ja houkutella investointeja. Tavoite nivoo yhteen joukkoliikenneratkaisun ja korkean, tiiviin täydennysrakentamisen.
Kaikissa ratkaisuvaihtoehdoissa on puolensa.
Raitiotien ehdoton etu on matkustusmukavuus. Sitä pidetään myös kaupungin imagotekijänä.
Superbussia on kutsuttu ratikaksi kumipyörillä. Oikein toteutettuna superbussi voisi nostaa raitiotien tavoin maanarvoa ja houkuttelisi investoijia. Ratkaisu olisi yhtä kiinteä kuin ratikka, mutta ilman kiskoja. Siksi superbussin hintalappu olisi kolmanneksen ratikasta.
Arvion mukaan yli 400 miljoonan euron raitiotie tavoittaisi 20–30 prosenttia asukkaista, kun samalla rahalla toteutettu superbussi voisi palvella 60 prosenttia kaupunkilaisista.
On kuitenkin nurinkurista, jos raitiotien hinta määrittelee superbussiin laitettavan euromäärän. Superbussin voisi toteuttaa ykkösvaiheessa pienemmälläkin investoinnilla keskittyen esimerkiksi Itä-Turun ruuhkien ratkaisemiseen.
Molempien ratkaisujen harmillinen puoli on syöttöliikenteen tarve. Palvelu on täydellistä linjojen varsilla, mutta muut käyttäjät joutuvat vaihtamaan kulkuvälinettä kesken matkan.
Eri alueiden välille voi syntyä kuiluja. Toiset kaupunginosat ja niihin johtavat väylät kasvavat, kun osa alueista jää kehityksen ja arvonnousun ulkopuolelle.
Kolmatta vaihtoehtoa on edelleen pidettävä esillä. Se on jätti-investoinnin siirtäminen ja nykyisen bussijärjestelmän kehittäminen. Runko- ja kehälinjat ovat tulossa ja liikenteen sähköistäminen etenee. Robottiautoja uumoillaan ja muitakin täysin uusia liikkumistapoja voisi pilotoida osana nykyistä Föliä. Löytyisikö näistä hankkeista ratkaisuja tämänhetkisiin ruuhkiin?
Investointi tehdään pitkälle aikavälille, mutta kestääkö muutenkin alijäämäinen budjettimme jopa satojen miljoonien miinuksen?
Kouluihin ja päiväkoteihin on panostettava eikä kulttuuri- ja liikuntapalvelujakaan voi jäädyttää. Kasvu koskettaa kaikkia sektoreita.
Jätti-investointia puoltaa kuitenkin kasvun kiihdyttäminen. Investointi jakautuisi useille vuosikymmenille ja vaikutukset olisivat todennäköisesti dynaamisia; toimeliaisuutta, työllisyyttä ja verotuloja. Monet pohtivat, miten Turku menestyy Tampereeseen ja Helsinkiin verrattuna.
Jos joukkoliikenteen jätti-investointiin päädytään, on saatava 30 prosentin valtionapu, kuten Tampereella.
Seudullisuutta pidetään erittäin tärkeänä. Föli on ollut menestynyt, kiitelty ja suosiotaan alati kasvattanut ratkaisu. Yhä tiiviimpi yhteistyö Turun ja ympäristökuntien kesken on laajemmassa kuvassa koko Varsinais-Suomen kasvun edellytys.
Sini Ruohonen
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 25.2.2018