”USA:n presidentinvaalit: politiikkaa ja pelejä” -keskustelutilaisuus keräsi torstai-iltana 3.11. salin täydeltä väkeä Börsiin. Ruodimme kansanedustaja Ilkka Kanervan kanssa vaaleja niin kampanjoinnin kuin poliittisten ulottuvuuksien näkökulmista. Yleisö osallistui esittämällä useita hyviä kysymyksiä ja kommentteja aiheeseen.
Yhdysvaltojen presidentinvaalijärjestelmä on varsin erilainen kuin Suomessa. Ensi tiistaina jokaisessa osavaltiossa äänestetään valitsijamiehiä, joiden määrä riippuu asukasluvusta. Eniten valitsijamiesääniä kerännyt ehdokas saa koko osavaltion valitsijamiehet taakseen. Ehdokas, joka kerää 538 valitsijamiehestä yhteensä vähintään 270 tulee valituksi USA:n 58. presidentiksi.
Vaalijärjestelmä vaikuttaa siihen, että käytännössä vain kahden pääpuolueen demokraattien ja republikaanien asettamilla ehdokkailla on todelliset mahdollisuudet tulla valituksi. Osavaltiot ovat erilaisia, ja puolueiden voi olla vaikea puhutella kaikkia kansalaisia. Asetelma johtaa siihen, että merkittävä osa kansasta ei välttämättä koe kumpaakaan ehdokasta omakseen.
Äänestäjät saattavatkin usein joutua valitsemaan sen ehdokkaan, joka ei ole omasta mielestä paras vaan vähemmän huono.
Näin ollen kampanjoinnissa on toki tärkeää osoittaa oma kyvykkyytensä ja erinomaisuutensa hoitaa presidentin tehtävää, mutta samaan aikaa äänestäjille kerrotaan, miksi vastaehdokasta ei ainakaan pidä äänestää.
Kun järjestelmästä kumpuavaan kampanjointityyliin heittäytyy populistiseen retoriikkaan viehättynyt ehdokas, on presidentinvaalikamppailu ennennäkemätöntä tykitystä. Tilannetta ei helpota se, että toisella ehdokkaalla on pitkä ja monivaiheinen poliittinen ura, jonka kaikki yksityiskohdat eivät välttämättä ole päivänvaloa nähneet.
Kampanjoinnin päätarkoitukseksi on muodostunut vastaehdokkaan mustamaalaaminen, faktojen ja fiktioiden sekoittuminen sekä spekulaatioiden ja salaliittoteorioiden viljely. Media ja sen luotettavuuden puntarointi on myös osaltaan valjastettu kampanjoinnin välineiksi.
Politiikan ja poliitikkojen uskottavuus on kovalla koetuksella ja kampanjointi voi osaltaan vahvistaa äänestäjien tyytymättömyyttä presidenttiä ja koko järjestelmää kohtaa. Se taas vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen ja siten demokratian legitimiteettiin.
Suomen vaalikampanjointiin on haettu vuosikymmenten aikana uusia keinoja nimenomaan Yhdysvalloista. Nyt meneillään olevan lokakampanjoinnin seuraaminen saattaa herättää kysymyksen, voiko meidänkin vaaleistamme tulla samanlaista likaista peliä kuin rapakon takana.
Kampanjointityyli on toki puolueiden ja poliitikkojen itsensä päätettävissä, mutta todennäköisesti emme ajaudu Yhdysvaltojen tielle. Monipuoluejärjestelmä takaa äänestäjille lukuisia vaihtoehtoja ja toisekseen sivistyneessä yhteiskunnassamme ei lähtökohtaisesti katsota hyvällä sitä, että omaa asiaa edistetään toisia mollaamalla – varsinkaan, jos väitteet ovat valheellisia.
Populismilla on kuitenkin myös Suomessa niin sanotusti jalka oven välissä. Sellaiselle populismille, joka ajaa meitä kohti likaista, vääristävää ja epäsivistynyttä politiikantekoa, ei pidä antaa tuumakaan periksi. Poliittinen järjestelmämme on toimiva ja uskottava ja se pysyy sellaisena vain, jos äänestäjät voivat luottaa päättäjiin ja tahtovat vaikuttaa yhteisiin asioihin demokraattisin keinoin. Vihasta kumpuavaa kampanjointityyliä ei tänne kaivata.
Kirjoitus on julkaistu myös Turun Kokoomuksen blogissa