Alhainen äänestysprosentti on valitettava ilmiö ja usein viesti siitä, että äänestämättä jättävät eivät koe pystyvänsä vaikuttamaan yhteisiin asioihin vaalien kautta. Niin ei kuitenkaan ole. Viime vuosien vaalit ovat Suomessa ja muualla maailmalla osoittaneet, että puolueiden voimasuhteita on pystytty muuttamaan nimenomaan äänestämällä. Tämä taasen on vaikuttanut harjoitettuun politiikkaan.
Seuratessa päivänpoliittista keskustelua voi huomata selviä linjaeroja hallituksen ja opposition välillä. Hallituspolitiikka toteutuu, koska sillä on kansan vaaleissa antama mandaatti.
Puolueiden yhteinen haaste on saada suurempi joukko ihmisiä osallistumaan politiikkaan. Äänestäminen on minimitaso, mutta toivottavaa olisi myös puoluetoiminnan uusi kukoistuskausi.
Vastuullisen puoluelähtöisen vaikuttamisen etu on, että linjauksista, niiden valmistelusta ja niiden toteutuksesta vastataan ryhmissä. Mitä suurempi joukko puoluetoimintaan osallistuu, sitä suurempi on voima viedä asioita eteenpäin.
Toivottavaa on myös ryhmien välisen yhteistyön lisääminen ja toisaalta jo tehdyissä päätöksissä pysyminen ja niiden johdonmukainen edistäminen.
Poukkoileva päätöksenteko, joka pohjaa ennemmin gallup-lukuihin kuin neuvotteluissa syntyneisiin sopimuksiin, syö poliittisen järjestelmän uskottavuutta.
Onkin poliittisten toimijoiden itsensä vastuulla herättää toimintatavoillaan luottamusta ja 
arvostusta. Mielipide-erot, niiden perustelut ja kompromissit kuuluvat demokratian luonteeseen. Puolueiden keskinäinen yhteistyö ja poliitikkojen toisilleen osoittama kunnioitus eivät tarkoita sitä, että poliittisten linjojen pitäisi samankaltaistua.
Politiikan uskottavuus ja sitä myöden politiikkaan osallistuminen kasvaa, kun lisätään avoimuutta ja osoitetaan pitkäjänteisyyttä.
Yhteisiin asioihin vaikuttaminen on pitkälti neuvotteluja ja ratkaisukeskeistä yhteistyötä, annetaan sen myös näkyä sellaisena.
Kirjoitus on julkaistu Turkulaisessa 11.2.2017.